Einessirkus

Mä olen aina tykännyt käydä ruokakaupassa, katsella mistä ne hyllyt täyttyy ja löytää kaikkea mielenkiintoista ravinnoksi luokiteltavaa. Aikaa saan siellä kulumaan paljonkin jos mulla ei ole kiire tai kauhea nälkä.. Okei, asiaan saattaa myös vaikuttaa se valinnanvaikeus… Mitä tänään syötäisiin, mitä tekee mieli.. Ensimmäinen kierros ekan mieliteon ostokset kärryssä, toinen niitä takaisin vieden kun sittenkin haluun sitä toista. Vaikeeta…

Mutta nykyään se vasta vaikeeta onkin. Mä haluan mahdollisimman vähän E-koodeja mun ruokaan. Mä myös haluan tuoretta tavaraa. Ja hyvännäköistä tavaraa. Luomutuotteetkin ovat löytäneet tien mun ostoskärryihin. Ja niitä onneksi nykyään on paljon. Mutta lisäaineettomia saa vielä etsiä. Eikä niitä pysty kokonaan välttämään. Ja mä kyllä olen semmoinen herkkusuu, että kärrystä löytyy hyvinkin paljon teollista lisäaineella tehostettuja herkkuja, josta en ole vielä valmis luopumaan. Einesruuat olen jättänyt kaupan hyllyihin jo kauan aikaa sitten. Mutta pakostakin tulee ostettua valmiita maustekastikkeita yms. Olen koukussa kaikenmoisiin chilitahnoihin ja –kastikkeisiin. Niissäkin pyrin valitsemaan sen mikä omaa lyhimmän ainesosaluettelon. Unelmani olisikin jos voisin kaikki ruokaostokset tehdä maatilatorilla ja pieniltä lähiruokatiloilta. Ei vaan taida mun palkkaluokka riitää ihan siihen.

Mutta takaisin kauppaan. Marketit senkun suurenee ja valikoimaa tulee lisää. Mutta kun keskittyy kattelemaan niitä hyllyjä, ne täyttyy vaan valmiilla einesruuilla. Tulee mieleen, että eikö ihmiset enää itse tee ruokaa vai onko nykymaailma niin kiireinen, että isojen tehtaiden pitää tarjoilla ruoka muoviastiassa meidän pöytiin. Ja jos ei osteta kokonaan valmista mikroruokaa, niin ainakin jo puoliksi tehtyjä valmispaketteja. Jos joku, niin nykypäivä tekee ihmisistä uusavuttomia. Eikö meitä enää kiinnosta mitä meille tarjotaan? Onko meidän makuaisti kyllästetty jollakin natriumglutamaatilla ja muilla teollisilla aromeilla? Onko ruoka vaan se välttämätön pakko?

Mä olin aika pettynyt kun huomasin pienen ja suositun lihatukun laadukkaiden makkaroiden ja leikkeleiden sisältävän E 621’stä, eli natriumglatamaattia. Eikö enää saada tuotteen omaa makua esiin ilman kemiallisia aineita. Jotenkin mä olin luottanut siihen, että se olisi aitoa ruokaa. Mutta kannattaa vaan lukea kaikesta se pieni teksti sisällöstä.

No, pieni ihminen suurten hyllyjen välissä löysi kuin löysikin itselleen ruokaa tänäänkin. On se vaan aika psykedeelinen fiilis kun tykkään isoista marketeista, mutta samalla kertaa se ahdistaa… Mihin tämä maailmaa onkaan menossa tässä einessirkuksessa??

Kyllä siellä marketissa saa aikansa kulumaan, kun paketteja paketin perään kääntelee ja lukee mitä mikäkin sisältää. Mutta sekin on mielenkiintoinen matka. Ja sitäkin matkaa teen. Matka makuihin ja matka lisäaineettomuuteen mielestäni kulkevat hyvin käsikädessä… Lähestulkoon toisiaan rutistaen.