Viime kesänä innostuin oikein kunnolla kokeilemaan keittiössä kaikkea uutta ja mulle aivan uusia raaka-aineita. Aina mä olen ruuanlaitosta tykännyt ja varsinkin ruuan syömisestä. Joskus aiemmin seurasin vaan kaloreiden ja rasvojen määrää elintarvikkeissa. Mitä kevyempi ja light’mpi versio, sen parempi.. Onneksi silmäni on auennut tuosta. Enkä väitä, että olisin aina ollut terveellisen ruuan perikuva, en todellakaan. Ja sitäpaitsi tuo ”light” on hyvin kaukana siitä terveellisyydestä.
Nykyään seuraan elintarvikkeissa sen sisältämän ainesosaluettelon. Haluan ruuan sisältävän oikeita raaka-aineita. Olen kiinnostunut ruuasta muutenkin kuin vain täyttääkseni energiavarastot. Haluan löytää syömästäni ruuasta makuja, tietää mitä se sisältää ja mistä se on tullut. Haluan, että lautasellani on aitoa ruokaa. Tähän ajatukseen heräsin vasta nyt, 35-vuotiaana. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä kiinnostua siitä mitä sisälleni nielen. Pyrin käyttämään puhtaita raaka-aineita, eihän se ihan 100%’sti onnistu, mutta sen minkä pystyn. Kiitos Mats-Erik Nilssonin kirjallaan PETOS lautasella.
Mutta miksi Maistellen? Mä olen innostunut mauista ja haluan oppia käyttämään makuaistia. Itseasiassa se ei ole kovin helppoa. Kyllähän sitä maistaa onko hyvää vai pahaa. Mutta oppia erottamaan makuja, löytää vivahteita yms… Tää on mun löytöretki… Ja tällä blogilla säästän kavereiden korvia ja facebookin seinää ;)
Joten katotaan mihin tää vie ja mitä tästä tulee…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti