Tässä muutaman kuukauden olen ahkerasti leiponut ruisleivät itse. No, meidän perheessä ei oikein muuta leipää syödäkkään. Siis jos kaupan leivistä on puhe. Ja on kyllä vähentynyt kaupan leivän raahaaminen kotiin, kiitos kirjan PETOS LAUTASELLA. Ja tuo kiitos on hyvin positiivisella sävyllä sanottu. Siis surullista, että ei oikein aitoa leipää tahdo mistään saada. Mutta onni siinä, että silmäni avautuivat tuosta. Senpä takia olen ruisleivät itse tehnyt. Ollaan me jouduttu tyytymään kaupan leipiinkin. Tuo leivonta tarvii kuitenkin aikaa, vaikka aktiivista tekemistä ei ajallisesti paljoa olekkaan. Mutta taikinan leivonta, kohotus, alustaminen, kohotus ja paistaminen. Ei sitä ihan työpäivänä pysty tekemään. Mutta onneksi se leipä myös säilyy. Ja ajatelkaa, ihan ilman säilöntäaineita, lisäaineita, paranteita, E-koodeja yms yms... Ja aineksina vaan vesi, ruisjauho, hiiva ja suola. Alkuperäisestä ruisleivän ohjeesta hiivankin olen tiputtanut puoleen. Vielä en ole kokeillut ilman hiivaa. Sekin kyllä mahdollista. (Ruisleivän ohje löytyy blogista).
Takaisin petokseen. Oletteko lukeneet leipäpussien takapuolelta ainesosaluetteloa? Kuin paljon siellä on turhaa. Ja varsinkin vaaleammassa leivässä. Mutta kyllä niitä riittää ruisleipiinkin.
Jauhonparanne... Tarviinko mä semmoista kun leivon? No en todellakaan. Teollisuudessa tällä on tarkoitus pitää hiilidioksidi taikinassa. Pitäähän nyt taikinan nousta. Tällä aineella voi loistavasti lisätä leivän tilavuutta ja näinollen asiakas maksaa niinsanotusti tyhjästä.
Normaalisti kohotetaan taikinaa muutama tunti ennen leipomista. Teollisuus hoitaa sen tuplamäärällä hiivaa ja aikaa ei tarvitse kun max muutama minuutti. Vähän vielä ilmaa ja lisäaineita niin se tilavuuskin nousee. Tätä me syömme, tähän me tyydymme... Siis me maksamme tyhjästä, me täytymme tyhjästä.. Tai no, kaikesta ”ei niin luonnollisesta”, mikä sitten kuitenkin on tyhjää... Ilmaa mahassa... Hmm, mistähän johtuu... Mä kyllä mahdollisuuksien mukaan sanon EI! tälle huijaukselle.
No mitäs sitten ne kaupan mainostamat täällä paistettu... Leipäkin on vielä lämmin. Mutta leipä onkin voinut olla peräti vuoden raakaleipänä pakastimessa. Onpas tuoretta... Mutta totta on se, että siellä se on paistettu.
Tässä vaan pieni osa siitä, miksi mä teen itse leivät. Ja pyrin kokoajan enemmän tekemään.
Suosittelen kääntelemään kaupassa leipäpaketteja Vähän vaikka puristelemaan, lukemaan mistä se on tehty, haistelemaan. Haluatko vielä ostaa sen? Tai kiinnostaako ylipäänsä mitä sä syöt? Itseesihän sä sitä ainetta nielet.
Onneksi meillä on tässä lähellä ihana pieni leipomo, josta saa tuoretta, aidoista raaka-aineista tehtyä leipää. Hyvää sellaista. Jos vaikka itse ei ehdi leipomaan.
Avikaisen leipomo Helsingin Kalliossa. Sieltä aina lähtee hymy huulilla :) Ihana Avikaisen mummo itse tekee leivät ja on myymälän puolella myymässä. Suosittelen suuresti leipomoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti